Meri, myrsky

Kellun tumman meren pinnalla. Ajatukset huojuva ympärilläni, ne kerääntyvät yhteen ja nostattavat myrskyn sisälläni. Meri velloo kun tunteeni ottavat vallan ja järki kuihtuu pois. Uppoan syvälle kylmyyteen, kauas pois. Mustuus minua ympäröi. Olen yksin, eksynyt. Kaikki särkyy sirpaleiksi vain minä jään tähän tyhjyyteen. Kasvot ne kiertävät kehää kuulen puhetta. Vuodet vierivät ja paikat vaihtuvat vain yksi pysyy samana. Minä. Yhä sisimmässäni olen se pikkutyttö joka joskus olin hieman muuttueena. Hieman kovettunut ja kaavoihin kangistunut sisältäpäin. Se jokin on painunut piiloon. Nähnyt vähän elämää ja ymmärtänyt että elämä ei ole tuhkimotarinaa, ymmärtänyt, että jokaisella tarinalla ei ole onnellista loppua. Ymmärtänyt mutta ei hyväksynyt. Koska syvällä sielussa se tyttö tietää, että aina on toivoa.